Tarvitaan Päijät-Hämeen kokoista ajattelua

ESS:n pääkirjoitus (5.6.22) vei sanat suustani pohtiessaan Päijät-Hämeen tulevaisuutta. Päijät-Hämeen aluehallinto aloitti tammikuun aluevaalien jälkeen valmistautumisen ensi vuoden tammikuuhun, kun soten järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille.

Aluehallinnon tehtävä ja velvollisuus on tarjota sosiaali-, ja terveyspalvelut tasavertaisesti kaikille päijäthämäläisille. Mukana ovat kaikki alueen kunnat.

Koko aluehallinnon budjetti tulee suoraan valtion kassasta, eli peruskuntien ohjausvalta on nolla.

Päijät-Hämeen tulevaisuuden ja sen asukkaiden hyvinvoinnin kannalta on ratkaistava yksi yhtälö. Maakunnan asukasluvun kehitys on ollut miinusmerkkinen, joten yksittäisen kunnan väkiluvun kehitys ei ole olennaista.

Päijät-Häme on saatava kasvu-uralle kunnasta riippumatta. Tarvitsemme yhdessä toteutetun, houkuttelevan yritys- ja elinkeinopolitiikan sekä monien mahdollisuuksien asukaspolitiikan. Sen rinnalla tulevat muut vetovoimatekijät, kuten koulutus, luonto, harrastus- ja ulkoilumahdollisuudet, sekä palveluverkkojen toimivuus.

Mikäli tässä onnistumme, helpottaa se terveys- ja sosiaalipalvelujen palveluverkon ylläpitoa.

Ei kaikkien 10 kunnan tarvitse olla varustettu samoilla vahvuuksilla, eikä taistella samoista asioista toisiaan vastaan. Yhdellä on paremmat logistiset yhteydet ja maavaranto teollisuuden tarpeisiin, toinen tarjoaa viihtyisyyttä erilaisiin asumisen ratkaisuihin.

Kun olin Lahden päätöksenteossa vastuullisissa tehtävissä, kadehdin Hollolan tonttipolitiikkaa jopa hiukan närkästyneenä.

Tänään tunnustan häpeillen, että olinpa hölmö, kapeakatseinen ja kokematon. Hollola teki omakotitonttien tarjonnalla hienon kädenojennuksen monille Lahdessa työssä käyville nuorten perheiden vanhemmille.

Tai Itä-Häme, missä Heinola tarjoaa ainutlaatuisia asuinpaikkoja järvimaisemissa. Vierumäelle on kasvamassa yhä vireämpi teollisuuden ja matkailun keskittymä.

Heinolan pohjoispuolella Sysmä on rohkeilla ratkaisuilla säilyttänyt elinvoimansa. Viimeisenä innovaationa rakennusjärjestyksen muutos, missä vapaa-ajan tonteille sallitaan kahden päärakennuksen rakentaminen.

Kotikunnassani Asikkalassa on viimeisen vuoden aikana käsitelty vihreä valo päällä yli 50 poikkeuslupaa, joissa on haettu käyttötarkoituksen muutosta vapaa-ajan asunnosta vakituiseen asumiseen.

Tässä muutama esimerkki siitä, että jokaisella meillä on tehtävämme itsenäisinä kuntina. Yksin emme ole mitään mutta yhdessä voimme voittaa.

Meillä on maakunnallinen elinkeino- ja matkailu- sekä tapahtumayhtiö, ja hyvä niin. Onko meillä riittävä keskustelualusta maankäytön ja tonttitarjonnan osalta kuntien kesken? Itse toivon enemmän eteenpäin menoa toistemme tuntemisessa, ymmärtämisessä ja yhteistyössä.

Päijät-Häme pärjäsi heikosti, kun tutkittiin maakuntahenkeä ja yhteenkuuluvuutta. Mitä enemmän ajattelemme maakunnassa ”me”, sitä vetovoimaisempia olemme.

Eteläisen kehätienkin ratkaisivat pitkälti Lahden kauluskuntien kansanedustajat. 2000-luvun alussa oli lähellä, että koko kehätiehanke olisi haudattu, kun kolme neljästä lahtelaisesta kansanedustajasta vastusti tien rakentamista nykyiseen paikkaan.

Edelleen hyvä muistaa, että riitti kun esittelevänä ministerinä oli lounaishämäläinen ministeri, kun Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta tuli Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT ja mahdollistettiin konsernirakenne LUT:in ja LAMK:in välillä.

Loistavia esimerkkejä, että edunvalvontaa on tehtävä koko maakunnan voimin, eikä marssia ”minä- tai kuntakylki” edellä.

Tulen esittämään juhannusviikolla maakuntavaltuuston kokouksessa, että järjestäisimme ”Päijät-Häme summitin”. Sellaisen koko maakunnan kokoisen seminaarin, missä etsisimme entistä konkreettisemmin yhteistä suuntaa, yhteisiä tavoitteita ja opettelisimme yhä enemmän yhdessä tekemistä. Kaivetaan peruskunnista esiin kaikki maakunnan positiiviset voimavarat ja hyödynnetään ne kasvun raaka-aineeksi