Itsenäisyyspäivän puhe Asikkalan seurakuntakeskus 6.12.2022

Arvoisat Itsenäisyyspäivän juhlavieraat, naiset ja miehet hyvät Isänmaan ystävät

Olemme jälleen kokoontuneet juhlistamaan itsenäisyyspäiväämme, vuoden arvokkainta juhlapäivää Suomessa. Olen arkityössä ja luottamushenkilönä pitänyt esitelmiä ja puheita lukuisissa tilaisuuksissa. Koskaan en koe sellaista riittämättömyyttä, kun puhuessani juhlassa, jonka syntyperä vie meidät tänään 105 vuotta taaksepäin tai vuosiin 1939- 1945.

Suomalaiset puolustivat Isänmaataan, koska jokainen tunsi menettävänsä jotakin, jos maamme olisi miehitetty ja Itsenäisyys menetetty. Monilla teistä on omien vanhempien tai isovanhempien kautta läheinen kosketus kertomusten ja muistojen kautta sodan ankariin vuosiin.

Itse olen saanut kasvaa perheessä, missä Isä oli kahden sodan veteraani ja äiti Laatokan rannalta Jaakkimasta kaksi kertaa evakkoon lähtenyt Karjalan tyttö. Koen velvollisuudekseni kertoa omille lapsille ja lasten lapsille, mikä on ollut Itsenäisyyden hinta.

Hyvät Ystävät. Itsenäisyyden merkitystä tai sen hintaa tuskin on vähätelty koskaan mutta ajattelen tänään kuitenkin niin, että sen merkitys on tullut meille jokaiselle tunteisiin, kun olemme nähneet uutiskuvaa viattomien itsenäisen maan kansalaisista, joiden elämän arjen ja itse asiassa koko elämän on raukkamaisesti tultu tuhoamaan vihollisen toimesta. Presidentti Sauli Niinistön sanoin: Naamiot on riisuttu. Sota on paljastanut kylmät kasvonsa.

Arvostamme erityisesti tänään itsenäisen maan tuomaa rauhaa ja turvallisuutta.

Tänä päivänä Suomea ovat kohdanneet aivan uudenlaiset haasteet. Yhteiskuntamme rakenteita koetteli ensiksi korona pandemia, kohta vuoden ajan Euroopassa käytävä sota ja nyt massiivinen paljolti Venäjän toimista johtuva energiakriisi ja poikkeuksellisen korkea inflaatio. Talvesta voi tulla monella tavalla kylmä.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta hyvinvointiyhteiskunnastamme on huolehdittava. Tarvitsemme tänään enemmän toinen toisiamme, kuin pitkään aikaan. Ne kolme kuuluisaa sanaa: Kaveria ei jätetä.

Sotien jälkeen suomalainen yhteiskunta rakennettiin hyvinvointivaltioksi, joka turvaa kansalaisten perusoikeudet. Kukin sukupolvi saa vuorollaan tämän arvokkaan perinnön hoidettavakseen. Kun minä ja minun ikäluokkani hoitaa sen kunnialla ja siirrämme vastuun omille lapsillemme, uskon että se on paras kiitos, jonka voimme itsenäisyydestä osoittaa. Pidämme isänmaastamme hyvää huolta.

Historia on opettanut meille, että yhteistyö ja yhteisvastuu ovat ne voimat, joilla suomalaiset ovat selviytyneet niin sodan kuin rauhankin aikana. Sodanajan sukupolvi ei koskaan jättäytynyt pelkästään yhteiskunnan tuen ja toimenpiteiden varaan. He tekivät vaikeistakin ajoista huolimatta pitkän päivätyön sotaa seuranneina vuosikymmeninä suomalaisen yhteiskunnan ja kotiseutumme hyväksi. Eikä siinä kaikki. Suomi oli ainoa maa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset. Sen on täytynyt olla liikuttava näky, kun viimeinen sotakorvausjuna syyskuussa 1952 starttasi kohti itää. Suomi taisteluillaan ja jälleen rakentamisen ahkeruudellaan lunasti konkreettisesti olemassaolonsa ja itsenäisyytensä. Osa sotiin osallistuneista maksoi kalliimman mahdollisen uhrin.
He olivat sotilasvalassa laulaneet lipullemme nuo vahvat sanat: ”sinun puolestas elää ja kuolla, on halumme korkehin”. Siinä on viesti, joka velvoittaa tänäkin päivänä meitä jokaista tekemään omalla paikallamme parhaamme kotikuntamme Asikkalan, kotimaakuntamme Päijät-Hämeen ja Isänmaamme Suomen hyväksi. Kotikuntamme Asikkalan perusasiat ovat hyvin. Meillä on omat haasteemme ja helppoja vuosia ei ole edessä. Mutta olen usein todennut sen, että tultuani uusasikkalalaisena mukaan päätöksentekoon, olen saanut ns. valmiin päälle astua.

Täällä on tehty vastuullista politiikkaa, jonka ohjenuorana on ollut maltti, tolkku ja vastuullisuus. Olen usein osoittanut kiitokset niille henkilöille, jotka ovat vastuuta olleet kantamassa. Asikkala on monella tavalla helmi Päijät-Hämeessä ja meillä on kaikki mahdollisuudet rakentaa positiivista tulevaisuutta niin, että täällä halutaan asua, viihtyä, tehdä työtä, yrittää ja ennen kaikkea, että tänne haluaa tulla yhä uusia asukkaita. Voin vakuuttaa teille, että vaikka päätöksenteko joskus voi näyttää vähän omituiselta, meillä kaikilla on vilpitön tahto tehdä työtä ja päätöksiä Asikkalan parhaaksi.

Hyvät itsenäisyyspäivän juhlahetken naiset ja miehet,

Saamme tuntea, että itsenäisyyden arvostus on korkealla! Tämä arvostus käy läpi sukupolvien, se ei tunne ikärajoja. Harva asia on enää nykypäivän Suomessa sellainen, jonka voi sanoa yhdistävän isät ja pojat, äidit ja tyttäret, mummot ja vaarit, nuoret ja vanhat. Maamme itsenäisyys ja sen juhlimiseen pyhitetty päivä on sellainen!

Tuttu sanonta on: Katso taaksepäin, kiitä. Katso eteenpäin, luota. Katso ylöspäin ja usko.

Usko elämään, usko huomiseen, usko suomalaisuuteen kulminoitui myös uskoon. Rukouksen henki ja usko korkeimman johdatukseen oli vahva ase rintamalla kaiken muun rinnalla.

Meillä on ollut arvoja, jotka ovat kansamme kantavia juuria. Kahta niistä kuvataan kynttilällä tai tulen liekillä. Illalla syttyvät itsenäisyyskynttilät symbolisoimaan valtiollista vapautta ja itsenäisyyttä. Monissa kodeissa sytytettiin toissa päivänä toinen adventtikynttilä kertomaan Joulun odotuksesta, joka tuo ilosanomaa rauhasta ja vapaudesta. Molemmat kynttilät ilmentävät arvoja, jotka viitoittavat tietä ihmiselle rauhaan ja turvalliseen elämään.

Tänään halusimme aiemmin osoittaa kiitollisuutemme ja arvostuksemme myös kirkkomaassa lepääville sankarivainajille ja rukouksemme on, että yhtään sankarihautaa ei isänmaahamme tarvitse koskaan kaivaa.

Toivotan teille jokaiselle hyvää Itsenäisyytemme juhlapäivää, rauhallista joulun odotusta ja siunattua uutta vuotta.