Lahden keskustan suunnitellut kokeilut on jo aiemmin huonoksi todettu

Etelä- Suomen Sanomien pääkirjoitus (3.1.2023) nostaa hyvin esille Lahden keskustan kehittämisen ja kannustaa kokeiluihin. Itselläni yhteiskunnallisessa toiminnassa kokeiluilla on huono kantopinta. Ne kun tuppaavat jäämään pysyviksi. Hyvin on mielessä autovero, joka säädettiin väliaikaiseksi vuonna 1958 tai ajoneuvovero, joka ensin säädettiin ns. tarraverona 1976 ja erinäisten vaiheiden jälkeen sai verokarhu taas lisää ruokaa. Se kun ei nuku edes talvikuukausina. Taisi solidaarisuusverokin vuonna 2013 saada eduskunnan enemmistön taakseen väliaikaisperusteluna. Väliaikaisuus on ollut häilyvä käsite myös Lahden keskustan kehittämisessä, vai miten on Hämeenkadun ja Harjukadun välinen pyörätie?

Keskustan kehittäminen nousee Lahdessa esiin tasaisin väliajoin. Malleja haetaan välillä kaukaa ja joskus lähempää. Aikanaan visioitiin Pikku-Vesijärveltä kanaalia Kisapuiston sivuitse torille. Nyt ei mielestäni kannata kuitenkaan tehdä ekskursiota Venetsiaan.

Kaupunkien keskustojen muutos alkoi vuosikymmeniä sitten kun ns. ”peltomarketit” näkivät päivänvalon. Näin on käynyt myös Lahdessa. Ensimmäisessä vaiheessa nousivat Launeen pelloille liikekeskukset jo viime vuosituhannella. Tämän jälkeen 2000-luvun alusta aktivoitiin liikekeskuskaavoitus Renkomäen, Holman ja Kariston alueelle. Sain toimia kyseisinä vuosina 2001-2004 kaavoituksesta vastaavan Lahden teknisen lautakunnan puheenjohtajana. Marketalueet ydinkeskustan ulkopuolella olivat kansallisesti ajan henki. Ainoa enemmän keskustelua herättänyt isompi kaava oli Holman marketkaava, joka päätettiin tiukan äänestyksen jälkeen viedä eteenpäin. Hallituksessa ja valtuustossa kaikki kaavat etenivät isolla yksimielisyydellä. 2000-luvun alussa kävimme jo silloin tutustumassa keskustavisioihin sekä Tanskassa, että Ruotsissa. Näistä seminaarimatkoista löytynee viranhaltijoilta raportit ja johtopäätökset kaupungin kirjaamosta. Lahti ei ole olennaisesti kasvanut kahdenkymmenen vuoden aikana, joten ne analyysit olisivat olleet myös hyödynnettävissä. On turha verrata Lahtea ja Kööpenhaminaa keskustan kehittämistarpeilta. Kaksi loogista syytä on kaupunkien eri kokoluokka sekä ilmasto. Ehkäpä syitä on muitakin. Entinen kaavoituksesta vastannut ministeri Jan Vapaavuori totesi, että 50 metriä kävelykatua riittää Lahden kokoiseen kaupunkiin.

Nyt esille nousseen kokeiluun liittyisi Vapaudenkadun kaksisuuntaisuus, sekä mahdolliset joukkoliikennepysäkit Vesijärvenkadulla Trion kohdalla. Kuka vastuullinen viranhaltija voi lausua, että tämä ei tuo merkittäviä kustannuksia? Se tuo infraan sellaisia muutoksia, joita ei huonosta palautteesta huolimatta vuoden päästä pureta ja peruta. Lahti on maakunnan sydän, jonka sykkeestä elinvoima leviää myös kauluskuntiin. Lahden keskusta saa puolestaan elinvoimaa maakunnasta. Lappeenrannassa on otettu lentokorkeutta keskusta-alueen visioinnissa. En tarkoita, että sieltä pitää kopioida torin alueelle suunniteltua infraa mutta ihailen sitä visiointia ja isoa kuvaa infrarakenteisiin, mikä siellä valtuustotasolla on uuden rakentamisesta päätetty.